Vedimme kollegani kanssa eilen valmennuksen asiakkaamme esimieskaartille. Organisaatiossa oli juuri tehty mittava ponnistus strategian laatimiseksi. Nyt oli aika miettiä, miten strategiaa lähdetään toteuttamaan käytännössä.
Olin myönteisesti yllättynyt siitä, miten innostuneesti ja intohimoisesti strategiasta keskusteltiin. Strategia näytti sytyttävän esimiehiä kuin bensa ja tulitikut. Strategiaa toki kritisoitiin aiheellisesti, mutta keskusteluiden perussävy oli luonteeltaan rakentava ja jopa varovaisen myönteinen.
Opin jälleen kerran sen, että strategiasta pitää puhua. Sitä pitää vääntää ja kääntää, murjoa ja paijata. Siitä pitää tehdä organisaation puheenaine niin hyvässä kuin pahassa. Jos strategia ei puhuta, ei se myöskään usein toteudu. Väitän, että puheen määrä korreloi myönteisesti tekojen kanssa.
Olemme luoneet havaintojemme pohjalta strategiaviestinnän mallin esimiesten käyttöön, sillä he ovat mielestämme keskeisin kohderyhmä strategian viestinnässä. Mallissa on kaksi vaihetta: 1) strategian haltuunotto ja 2) strategian viestiminen eteenpäin. Malli on varsin yksinkertainen ja sellaisena olemme sen halunneet pitääkin. Esittelimme mallia myös eilisessä valmennuksessa. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla, minkälaista palautetta se kirvoittaa.
Kimmo Suominen
1 kommentti:
Strategiasta puhuminen näyttää sytyttävän tietyntyyppisiä ihmisiä tosiaan kuin tulitikut bensan. Strategian toteuttamisen ensimmäiseksi ongelmaksi muodostuu se, että strategiaa eivät organisaatiossa tiedä muut kuin sen laatijat. Seuraavaksi pullonkaulaksi muodostuu se, että vaikka strategia tiedetään, sitä ei ymmärretä tai se on niin abstrakti, että se ei merkitse kuulijalle mitään.
Strategian laatijat ymmärtävät strategian hyvin juuri sen vuoksi, että ovat käyneet läpi koko sen ajatusketjun, keskustelun, päättelyketjun, sarjan valintoja ja asian tiivistämisen, mitä strategian luominen on vaatinut. Muut ihmiset organisaatiossa eivät ole, ja heidän odotetaan usein nielevän valmiiksi laaditun strategian tuosta vaan. Tässä puhuminen, vääntäminen, kääntäminen, murjominen ja paijaaminen auttavat.
Strategiasta viestiminen on kuitenkin vain kolmannes voittoa. Toinen kolmannes on se, että tämän viestin täytyy muuttaa yksittäisten ihmisten käyttäytymistä jotenkin, jotta strategia toteutuu heidän toiminnassaan. Pelkkä tietäminen ja ymmärtäminen eivät riitä, täytyy ryhtyä myös toimeen.
Kolmas voiton paikka on saada strategia osaksi ihmisten toimintaa pitkäjänteisesti. Pitkäjänteisessä toiminnassa on usein se ongelma, että koska se ei ole akuuttia ja kiireellistä, sille on aina aikaa myöhemmin, joten kiireellisemmät asiat ajavat jatkuvasti sen ohi. Tässä mielessä strategian toteuttaminen on joko nivottava osaksi näitä päivittäisiä toimintoja tai sille on tietoisesti otettava aikaa, vaikka se ei juuri sillä hetkellä ihmisistä tuntuisikaan päivänpolttavalta asialta. Strategiasta puhuminen auttaa myös tässä pitämällä asian mielessä, sikäli, kun sana 'strategia' ei saa ihmisiä sulkemaan korviansa sitä seuraavalta sanahölinältä.
Toisaalta jos ihmiset on ensin saatu ymmärtämään strategian perussisältö, viestinnän avain voidaan kilpistää muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen: mitä olet tänään tehnyt strategian toteutumiseksi, mitä aiot huomenna tehdä sen toteutumiseksi ja mikä esteitä on näkyvissä toteuttamiselle. Eli periaatteessa sama mekanismi kuin Scrummissa.
Ja onpa tosiaan tullut kuultua sellainenkin kanta, että "mä oon täällä vaan töissä enkä halua kuulla mitään hölinää strategiasta, vaan sen kun sanot, mitä pitää tehdä".
Lähetä kommentti