Esimiehillä on tärkeä asema strategiaviestinnässä. He toimivat linkkinä johdon ja työntekijöiden välillä, parhaimmillaan viestien aktiivisesti molempiin suuntiin. Jotta esimiehet voivat toimia tässä roolissa, heidän tulee ymmärtää strategia, sitoutua siihen, pystyä tulkitsemaan sitä oman tiiminsä kannalta ja viestiä se innostavasti ja ymmärrettävästi johdettavilleen. Näin esimiehestä strategiaviestinnässä usein ajatellaan.
Mitä esimies sitten tekee, kun johdon tekemät strategiset valinnat ovat niitä ikävimpiä? Mitä esimies tekee, kun valinnat johtavat esimerkiksi tehtaiden lakkauttamiseen ja niin omien johdettavien, kaikkien työtovereiden kuin omankin työn loppumiseen?
Esimiehen näkökulmasta kehotus valintojen ymmärtämiseen, niihin sitoutumiseen ja niistä innostavasti viestimiseen tuntuu varmaankin lähinnä ironiselta ohjeelta. Valintojen perustelut yrityksen kilpailukyvyn parantumisella eivät paljoa lämmitä niitä yksilöitä, joiden työpanosta yritys ei enää mielestänsä tarvitse. Ja kuinka paljon johto kiinnostuu siitä mahdollisesti vihaisesta ja kriittisestä palautteesta, jota esimies voisi ylöspäin viestiä?
On helppo antaa ohjeita siihen, miten strategia saadaan toteutumaan ja miten viestintä ja erityisesti esimiesten viestintä on siinä avainasemassa. Tässä työssä vaan pääsee liian usein unohtumaan, kuinka kipeitä strategiset valinnat voivat olla.
Kaisa-Riikka Salomaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti