Hauskuutan itseäni keräämällä erilaisia synonyymejä termille strategian toimeenpano. Kaikki me tiedämme tutut ilmaisut jalkautus, valutus ja maastouttaminen. Hieman harvinaisempaa ilmausta edustaa ehkä säteilyttäminen, jonka kuulin jonkin aikaa sitten.
Mitä nämä ilmaisut kertovat strategiasta ja sen toteuttamisesta?
Mielestäni ne edustavat mekanistista ihmiskuvaa. Ihminen rinnastetaan koneeseen, jonka tehtävänä on jalkauttaa orjallisesti strategiaa.
Niihin on myös usein sisäänrakennettu oletus siitä, että strategia tulee ylhäältä annettuna (esim. strategian valuminen). Harva niistä myöskään kannustaa ihmisiä osallistumaan, keskustelemaan ja ottamaan kantaa strategiaan.
Kuinka moni meistä kuitenkaan haluaa tulla valutetuksi tai säteilytetyksi?
Sen sijaan haluamme, että meitä kuultaisiin. Olemme monesti halukkaita muuttamaan käyttäytymistämme vasta silloin, kun olemme saaneet esittää oman näkemyksemme asioista. Strategia on tarina, ja alamme elää sitä todeksi omassa työssämme vasta, kun olemme saaneet itse kertoa sitä.
Väitän, ettei ole yhdentekevää, miten strategiasta puhutaan. Kieli ei nimittäin ainoastaan kuvaa todellisuutta vaan myös luo sitä. Se mitä termejä käytämme puhuessamme strategiasta ja sen toteuttamisesta, luo organisaation todellisuutta strategiatyöstä.
Mutta mitä käsitteitä ja termejä voitaisiin sitten käyttää em. tilalla? Ehdotuksia?
Kimmo Suominen