Muutoksen pyörteissä

Tämän hetken maailmantalouden tila puhuu synkkää kieltä. Vielä joitain kuukausia sitten luin talouslehdistä henkilöstön vähennyksiä ja lomauttamisia koskevia uutisia huolellisesti, pohtien ja harmitellen. Aluksi näitä yt-alkuisia juttuja oli harvakseltaan ja ne tuntuivat ikäviltä ja paikoin epäoikeudenmukaisilta kaikista tiedossa olleista ennusteista huolimatta. Ikäviä uutisia alkoi pian tippua päivä päivältä lisää. Sitten alkoi tuntua siltä, ettei mistään muusta osata enää uutisoida. Ryhdyin lopulta välttelemään uutisia ja vaihdoin ne kiinnostavaan eläinsatuun.

Irtisanottu tai lomautettu työntekijä ja hänen perheensä ovat epäilemättä kohteita, joihin taantuma iskee ankarimmalla tavalla. On kuitenkin myös niitä onnekkaita, jotka säilyttävät työpaikkansa. Paikkansa säilyttäneiden joukossa voi olla johtaja, joka joutuu kertomaan ikävän viestin eteenpäin, luopumaan totutusta ja valmistautumaan suuriin muutoksiin. Kun yritys taistelee olemassaolostaan, mitataan johtajan kykyä motivoida henkilöstönsä mukaan toteuttamaan muutosta kriisin keskellä.

Muutostilanteessa on pystyttävä taustoittamaan ja perustelemaan valittua strategiaa. Joukot on kasattava uudestaan, tuettava ja huolehdittava kaikista yksilöistä, joiden panos on yrityksen menestymisen kannalta kriittinen. Hyviä johtamis- ja viestintätaitoja on tarvittu ennen, niitä tarvitaan kipeästi nyt ja takuuvarmasti myös tulevaisuudessa.

Jos edellä kuvattu kuulostaa tutulta ja uutiset ahdistavat, niin ehdotan erääksi selviytymiskeinoksi sukeltamista pingviinien maailmaan. Jäävuoremme sulaa (Kotter 2008) on positiivinen ja humoristinen kuvaus muutoksesta ja johtamisesta. Henkilökohtaisesti koin tarinan synkkien talousuutisten keskellä varsin sykähdyttävänä ja innostavana.

Katriina Karkulehto

Strategiaviestintä – ikuisuusongelma?

Kauppalehti uutisoi myynti- ja markkinointitoimisto Tequilan teettämän tutkimuksen, jonka mukaan kolmannes keskijohdosta ei ymmärrä yrityksen tavoitteita.

Tutkimus vahvistaa havainnon siitä, että sisäinen viestintä on hankalaa erityisesti strategian kohdalla. Miksi näin?

Viestintä on ikuisuusongelma siksi, että se on niin työlästä ja vaikeaa. Sitä ei voi automatisoida tai koneistaa. Ja vaikka sen tekisi kuinka huolella, on olemassa mahdollisuus, että se menee silti pieleen.

Moni johtaja elättelee vahingollisia fantasioita siitä, että viestintä hoituu nopeasti ja vaivattomasti, kunhan strategia lanseerataan näyttävästi – ja ollaan itse paikalla sen kick offissa.

Havaintojemme mukaan pelkkä tiedottaminen ei riitä strategiasta viestimiseksi. Strategiaviestintä vaatii kohtaamisia. Kohtaamisia, joissa keskustellaan, perustellaan, kuunnellaan ja vaikutetaan. Sen jälkeen sovitaan ja seurataan.

Strategia syntyy oikeastaan vasta silloin, kun sillä on yksilölle jotain merkitystä. Hän alkaa kamppailla sen toteuttamiseksi vasta, kun hän kokee sen henkilökohtaisesti motivoivaksi. Tämä mielekkyys ei synny hienoja kalvoja katsomalla, se vaatii usein omakohtaista osallistumista. Myös organisaation rakenteen on tuettava strategiaa, joskus kovallakin kädellä.

Strategiaviestintä vaatii kasvokkaista aikaa ja kärsivällisyyttä. Se edellyttää johtajalta heittäytymistä vaikuttajaksi haastavien ihmisen keskelle, rooliin joka ei monelle kiireiselle ja asiantuntijataustaiselle johtajalle ole kovinkaan luontainen tai mieluinen.

Kokemuksemme mukaan tätä edes yrittävä kuitenkin palkitaan. Ajan kanssa.

Kimmo Suominen

Strategian toteuttaminen on improvisointia

Tarina alkaa siitä, kun esimies aluksi esittelee tiimilleen yrityksen strategian sisältöä. Strategiaesitys ei tällä kertaa olekaan faktojen latelemista, vaan se perustuu vuorovaikutteiseen keskusteluun. Seuraamani keskustelu synnyttää uusia ajatuksia ja herättää keskustelijoissa jopa innostusta.

Peilaan tuohon tarinaan pohjaten tiimin strategiatyötä jazz-bändin toimintaan. Jazz-bändissä musiikki syntyy soittajien tiiviissä keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Välillä voidaan myös improvisoida. Tämänkaltaisen oivalluksen tarinan esimies oli tehnyt jo ennen tuota kyseistä tilaisuutta: vaikka hän itse toimisi bändinsä johtajana, toimintaa, saati siihen liittyvää improvisointia hän ei saisi aikaiseksi ilman vuorovaikutusta ja yhteistä sävelkulkua. Tämän vastakohtana hän todennäköisesti kohtaisi useita yhden miehen tai naisen bändejä, jotka soittaisivat samassa tilassa eri sävellajista ja vieläpä kilpaa keskenään. Mekkala olisi näin ollen suorastaan sietämätöntä. Ja mikä olisikaan lopputulos?

Tarina jatkuu ja tiimin keskustelu etenee. Strategia on lähtökohtaisesti melko ylätasoinen. Sen sisältö oli luotu aiemmin jossain muualla, jonkun muun toimesta. Tiimin strategiatilaisuudessa on tarkoituksena konkretisoida strategiaa, kirkastaa keskustelun kautta ylätason strategiasta tavoitteet omalle toiminnalle ja etsiä sitä kautta keinoja sen toteuttamiselle. Improvisointiinkin olisi nyt varaa ja luovuus strategian toteuttamisessa sallittaisiin. Jään miettimään kysymystä, miten ”annetun” strategian kanssa voidaan edes yrittää lähteä improvisoimaan ja mitä sillä oikein tarkoitetaan?

Mietin hetken. Ajattelen niin, että improvisaatio on osa organisaation strategian toteuttamisen prosessia samalla tavalla kuin se voi olla osa musiikin säveltämisprosessia. Spontaaniudestaan huolimatta improvisaatio ei jazz-musiikissakaan ole sattumanvaraista toimintaa, eikä se välttämättä ole täysin vapaata. Myös musiikissa improvisointiin kuuluu usein sääntöjä.

Strategia on monesti viitekehys, jonka puitteessa tiimien toiminta tapahtuu. Valmista käsikirjoitusta käytännön toteuttamiseen se harvoin tarjoaa. Oletuksena on, että esimiehen ja tiimin on itse pystyttävä suunnittelemaan ja luomaan uutta strategian mukaista toimintaa sekä kehitettävä sitä tukevia toimintatapoja strategian asettamat reunaehdot huomioiden. Itse toiminnassa on pystyttävä improvisoimaan, koska maailman ja toimintaympäristön muutokset ovat osittain ennakoimattomia. Improvisaatio on siis välttämätöntä, tajuan.

Nyt sitten pitäisi päättää tarina. Sitä en kuitenkaan tee, sillä tiimin toiminta ei suinkaan lakkaa, ja keskustelu jatkuu. Totean vain, että improvisaatiolla voi olla uudistava vaikutus strategiaan ja sen toteuttamiseen. Tiimin strategiatyössä improvisaatio vaatii uskallusta. Esimiehen tehtävänä on tarjota mahdollisuuksia improvisaatiolle, mutta samalla pitää huolta siitä, että sävelkulku taustalla on yhtenäinen, strategian mukainen. Tehtävä voi olla haastava, mutta parhaimmillaan myös äärimmäisen palkitseva.

Katriina Karkulehto

Lähde: www.wikipedia.fi