Ystäväni aloitti kesän alussa vakituisen työn uudessa työpaikassa. Olen oman työni innoittamana ahdistellut häntä säännöllisesti jokaisen koulutuspäivän, tiimipalaverin, osastokokouksen ja muiden mahdollisten strategiaviestinnän tilanteiden jälkeen kysymykselläni: viestittiinkö näissä tilaisuuksissa strategiaa?
Strategia-sanan hän muistaa kuulleensa muutaman kerran. Strategiaviestintä yhdistyy siis asiaan vihkiytymättömälle työntekijälle siihen, kuinka monta kertaa hänelle on mainittu sana strategia. Ystäväni vastaus ei sinänsä yllätä, mutta tämä selitys ei tutkijalle riitä.
Haluan tietää, ovatko nämä tilaisuudet auttaneet häntä ymmärtämään oman roolinsa organisaation tavoitteiden toteuttamisessa. Tuloksena on epämääräistä selitystä siitä, että kyllähän kaikki ymmärtävät, miksi meillä on sellaiset tavoitteet kuin on. Ystävän tuskastunut ilme viestittää tärkeimmän: onko tästä aiheesta ihan pakko puhua. Tutkija joutuu perääntymään.
Neljän kuukauden aikajaksolle ei ehkä yksinkertaisesti ole sattunut yhtään tilannetta, jossa strategiaan olisi pureuduttu käytännön työn kannalta. Kehityskeskustelutkin ovat kuulemma tulossa, ehkä niiden jälkeen saan kysymykseeni erilaisen vastauksen.
Toinen vaihtoehto on se, että strategiaa ja sen käytännön merkitystä ei organisaatiossa viestitäkään mitenkään suunnitelmallisesti. Mahdollisesti työntekijä myös vähät välittää strategiasta. Utelias tutkija jää seuraamaan tilannetta.
Kaisa-Riikka Salomaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti