Strategia vaatii tunnehinnan

Olen viime kuukausina ollut kiinnostunut strategian ja tunteiden välisestä yhteydestä.

Kokemukseni mukaan strategiatyötä ja strategiaviestintää leimaa vahva järjen hegemonia – ja harha. Päätöksiä ja valintoja perustellaan järkisyin. ”Faktat”, tilastot, käppyrät, markkinaosuudet ja suhdanteet jyräävät.

Ihmisen käyttäytyminen, minkä muutokseen strategiallakin usein tähdätään, on kuitenkin pitkälti tunteiden ohjaamaa. Jos strategia ei liikuta tai inspiroi ihmistä, kaikuvat sinänsä pätevät järkisyyt kuuroille korville. Jokainen asuntokaupan tehnyt tietää, että kun sydän saadaan kynnyksen yli, järki seuraa kyllä nopeasti perässä.

Mitä suurempaa muutosta strategia edustaa, sitä kovemman tunnehinnan yksilö voi joutua maksamaan sen hyväksymisestä. Vanhasta luopuminen on pelottavaa, turhauttavaa ja jopa lamauttavaa.

INSEADin professori Quy Nguyen-Huy (2002) tutki strategista muutosta suuressa kansainvälisessä ICT-yrityksessä, joka kohtasi kriisin kiristyneen kilpailutilanteen seurauksena. Hänen tuloksensa kertovat siitä, minkälaista ”tunnejohtamista” esimiehiltä vaaditaan muutostilanteessa. Havainnot voidaan tiivistää seuraavasti:

- Esimiehen vähäinen sitoutuminen muutokseen johti muuttumattomuuteen.
- Esimiehen voimakas sitoutuminen muutokseen mutta vähäinen osanottaminen alaisten tunteisiin johti kaaokseen.
- Esimiehen voimakas sitoutuminen muutokseen ja suuri osanottaminen alaisten tunteisiin johti onnistuneisiin muutosprojekteihin.

Professori Huyn johtopäätös on, että mitä enemmän muutos koskettaa alaisten työtä ja yksityiselämää, sitä voimakkaampaa osanottoa (kuunteleminen, tunnistaminen, ymmärtäminen) alaisten tunteisiin esimieheltä vaaditaan.

Esimies, oletko valmis käsittelemään tunnehintaa?

Kimmo Suominen

Lähde: Huy, Q. N. (2002) Emotional Balancing of Organizational Continuity and Radical Change: The Contribution of Middle Managers. Administrative Science Quarterly, 47, 31-69.