torstai 2. lokakuuta 2008

Strategiaviestintä – ikuisuusongelma?

Kauppalehti uutisoi myynti- ja markkinointitoimisto Tequilan teettämän tutkimuksen, jonka mukaan kolmannes keskijohdosta ei ymmärrä yrityksen tavoitteita.

Tutkimus vahvistaa havainnon siitä, että sisäinen viestintä on hankalaa erityisesti strategian kohdalla. Miksi näin?

Viestintä on ikuisuusongelma siksi, että se on niin työlästä ja vaikeaa. Sitä ei voi automatisoida tai koneistaa. Ja vaikka sen tekisi kuinka huolella, on olemassa mahdollisuus, että se menee silti pieleen.

Moni johtaja elättelee vahingollisia fantasioita siitä, että viestintä hoituu nopeasti ja vaivattomasti, kunhan strategia lanseerataan näyttävästi – ja ollaan itse paikalla sen kick offissa.

Havaintojemme mukaan pelkkä tiedottaminen ei riitä strategiasta viestimiseksi. Strategiaviestintä vaatii kohtaamisia. Kohtaamisia, joissa keskustellaan, perustellaan, kuunnellaan ja vaikutetaan. Sen jälkeen sovitaan ja seurataan.

Strategia syntyy oikeastaan vasta silloin, kun sillä on yksilölle jotain merkitystä. Hän alkaa kamppailla sen toteuttamiseksi vasta, kun hän kokee sen henkilökohtaisesti motivoivaksi. Tämä mielekkyys ei synny hienoja kalvoja katsomalla, se vaatii usein omakohtaista osallistumista. Myös organisaation rakenteen on tuettava strategiaa, joskus kovallakin kädellä.

Strategiaviestintä vaatii kasvokkaista aikaa ja kärsivällisyyttä. Se edellyttää johtajalta heittäytymistä vaikuttajaksi haastavien ihmisen keskelle, rooliin joka ei monelle kiireiselle ja asiantuntijataustaiselle johtajalle ole kovinkaan luontainen tai mieluinen.

Kokemuksemme mukaan tätä edes yrittävä kuitenkin palkitaan. Ajan kanssa.

Kimmo Suominen

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Strategian toteuttaminen on improvisointia

Tarina alkaa siitä, kun esimies aluksi esittelee tiimilleen yrityksen strategian sisältöä. Strategiaesitys ei tällä kertaa olekaan faktojen latelemista, vaan se perustuu vuorovaikutteiseen keskusteluun. Seuraamani keskustelu synnyttää uusia ajatuksia ja herättää keskustelijoissa jopa innostusta.

Peilaan tuohon tarinaan pohjaten tiimin strategiatyötä jazz-bändin toimintaan. Jazz-bändissä musiikki syntyy soittajien tiiviissä keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Välillä voidaan myös improvisoida. Tämänkaltaisen oivalluksen tarinan esimies oli tehnyt jo ennen tuota kyseistä tilaisuutta: vaikka hän itse toimisi bändinsä johtajana, toimintaa, saati siihen liittyvää improvisointia hän ei saisi aikaiseksi ilman vuorovaikutusta ja yhteistä sävelkulkua. Tämän vastakohtana hän todennäköisesti kohtaisi useita yhden miehen tai naisen bändejä, jotka soittaisivat samassa tilassa eri sävellajista ja vieläpä kilpaa keskenään. Mekkala olisi näin ollen suorastaan sietämätöntä. Ja mikä olisikaan lopputulos?

Tarina jatkuu ja tiimin keskustelu etenee. Strategia on lähtökohtaisesti melko ylätasoinen. Sen sisältö oli luotu aiemmin jossain muualla, jonkun muun toimesta. Tiimin strategiatilaisuudessa on tarkoituksena konkretisoida strategiaa, kirkastaa keskustelun kautta ylätason strategiasta tavoitteet omalle toiminnalle ja etsiä sitä kautta keinoja sen toteuttamiselle. Improvisointiinkin olisi nyt varaa ja luovuus strategian toteuttamisessa sallittaisiin. Jään miettimään kysymystä, miten ”annetun” strategian kanssa voidaan edes yrittää lähteä improvisoimaan ja mitä sillä oikein tarkoitetaan?

Mietin hetken. Ajattelen niin, että improvisaatio on osa organisaation strategian toteuttamisen prosessia samalla tavalla kuin se voi olla osa musiikin säveltämisprosessia. Spontaaniudestaan huolimatta improvisaatio ei jazz-musiikissakaan ole sattumanvaraista toimintaa, eikä se välttämättä ole täysin vapaata. Myös musiikissa improvisointiin kuuluu usein sääntöjä.

Strategia on monesti viitekehys, jonka puitteessa tiimien toiminta tapahtuu. Valmista käsikirjoitusta käytännön toteuttamiseen se harvoin tarjoaa. Oletuksena on, että esimiehen ja tiimin on itse pystyttävä suunnittelemaan ja luomaan uutta strategian mukaista toimintaa sekä kehitettävä sitä tukevia toimintatapoja strategian asettamat reunaehdot huomioiden. Itse toiminnassa on pystyttävä improvisoimaan, koska maailman ja toimintaympäristön muutokset ovat osittain ennakoimattomia. Improvisaatio on siis välttämätöntä, tajuan.

Nyt sitten pitäisi päättää tarina. Sitä en kuitenkaan tee, sillä tiimin toiminta ei suinkaan lakkaa, ja keskustelu jatkuu. Totean vain, että improvisaatiolla voi olla uudistava vaikutus strategiaan ja sen toteuttamiseen. Tiimin strategiatyössä improvisaatio vaatii uskallusta. Esimiehen tehtävänä on tarjota mahdollisuuksia improvisaatiolle, mutta samalla pitää huolta siitä, että sävelkulku taustalla on yhtenäinen, strategian mukainen. Tehtävä voi olla haastava, mutta parhaimmillaan myös äärimmäisen palkitseva.

Katriina Karkulehto

Lähde: www.wikipedia.fi

torstai 7. helmikuuta 2008

Strategian kieli on kirjavaa

Hauskuutan itseäni keräämällä erilaisia synonyymejä termille strategian toimeenpano. Kaikki me tiedämme tutut ilmaisut jalkautus, valutus ja maastouttaminen. Hieman harvinaisempaa ilmausta edustaa ehkä säteilyttäminen, jonka kuulin jonkin aikaa sitten.

Mitä nämä ilmaisut kertovat strategiasta ja sen toteuttamisesta?

Mielestäni ne edustavat mekanistista ihmiskuvaa. Ihminen rinnastetaan koneeseen, jonka tehtävänä on jalkauttaa orjallisesti strategiaa.

Niihin on myös usein sisäänrakennettu oletus siitä, että strategia tulee ylhäältä annettuna (esim. strategian valuminen). Harva niistä myöskään kannustaa ihmisiä osallistumaan, keskustelemaan ja ottamaan kantaa strategiaan.

Kuinka moni meistä kuitenkaan haluaa tulla valutetuksi tai säteilytetyksi?

Sen sijaan haluamme, että meitä kuultaisiin. Olemme monesti halukkaita muuttamaan käyttäytymistämme vasta silloin, kun olemme saaneet esittää oman näkemyksemme asioista. Strategia on tarina, ja alamme elää sitä todeksi omassa työssämme vasta, kun olemme saaneet itse kertoa sitä.

Väitän, ettei ole yhdentekevää, miten strategiasta puhutaan. Kieli ei nimittäin ainoastaan kuvaa todellisuutta vaan myös luo sitä. Se mitä termejä käytämme puhuessamme strategiasta ja sen toteuttamisesta, luo organisaation todellisuutta strategiatyöstä.

Mutta mitä käsitteitä ja termejä voitaisiin sitten käyttää em. tilalla? Ehdotuksia?

Kimmo Suominen